Rakas Päiväkirjani,

Tänään päätin ottaa Sinut terapeutikseni antamatta Sinulle vaihtoehtoa. Olet kuitenkin toiminut siinä roolissa päässäni jo pitkän aikaa, joten ihan ummikkona et hommaan joudu. Nyt aion kirjoittaa ne jutut näkyviin, jotta ne lakkaavat pyörimästä päässäni sekavina sykeröinä ja järjestyvät jonkinlaisiksi ajatuksiksi, ehkä. Tavoitteena on, että sykeröpallojen paine purkautuu ja järjenjuoksu selkeytyy. Sitä kautta elämäni saattaa asettua jonkinlaiseen tolkulliseen uomaan ja ehkä alan tuntea itseni terveeksi ja hyväksi. Terve ja hyvä elämä sekä siitä nauttiminen voisi olla hyvä tavoite satavuotistaipaleeni toiselle puolikkaalle.

Muistanet, miten 2½ vuotta sitten päätin vuosien pähkäilyn jälkeen kertoa lääkärille ongelmistani. Vähäinenkin aikaansaavuus ja elämänilo oli hiipunut ja olin jatkuvasti tolkuttoman väsynyt. Mikään ei tahtonut tuntua mukavalta tai tuottaa nautintoa. Hyvänolon tunne oli häipynyt. Vetäydyin sosiaalisista tilanteista vielä entistäkin pahemmin. Työnteosta ei tahtonut tulla mitään. Läheisetkin ihmissuhteet tuntuivat vaikeilta. Pienetkin kotihommat näyttivät jättiurakoilta, joita ei saanut aloitettua.

Diagnoosi oli sitten masennus, joka oli vaikea, mutta ei vakava. Tämän vahvistivat myös psykiatri ja terapeutti. Vakava se ei ollut, koska kävin töissä, pidin huolta raha-asioista, peseydyin ja pukeuduin päivittäin enkä ajatellut itsetuhoisesti. Vaikea se kuitenkin oli, koska nähtävästi taipumukseni masennukseen oli tullut geeneissä. Terapiassa (lyhyt-) ja psykiatrin kanssa keskustellessa äkkäsin, että olin kärsinyt tästä koko ikäni. Olen aina ollut erittäin ujo ja arka, mikä on haitannut ihmissuhteita ja melkein kaikkea tekemistäni. Eläminen on ollut raskasta, kun aina olen joutunut pinnistelemään ja pakottamaan itseni aivan normaaleissakin tilanteissa, esim ostoksilla.

Onnekseni olen onnistunut hyödyntämään lahjakkuuttani sen verran, että minulla on hyvä työpaikka, palkka ja hyvät edut. Työterveyshuollon kautta sain melko nopeasti apua. Pääsin lyhytterapiaan parissa kuukaudessa ja se osoittautui minun kohdallani erittäin hyväksi. 25 istuntoa pätevän terapeutin kanssa auttoivat ymmärtämään itseäni ja oman mieleni kummallisuuksia. Samalla sain keinoja mielialani hallintaan ja itseterapiaan jatkoa varten. Toisaalta pääsin myös psykiatrin puheille sen jälkeen kun ensimmäinen lääke ei tuottanut mitään tulosta. Hän löysi minulle sopivan kaksivaikutteisen lääkityksen, minkä avulla sain voimia ottaa mielialani haltuun. Lääkitys on minun kohdallani toiminut mainiosti enkä välitä vaikka se olisi kuinka lumetta. Onpahan auttanut kuitenkin. Vuoden sairastelun ja yhteensä 11 viikon sairaslomakausien jälkeen olen ollut paljon paremmassa kunnossa, vaikka kausivaihteluita on toki edelleenkin.

Viime viikolla huomasin putoavani takaisin kohti huonoa fiilistä. Totta kai se tuntui pahalta. Hyvin innostavalta tuntunut työprojekti alkoikin ottaa päähän. Liikunta on taas jäänyt. Syön aivan liikaa ja väärin. Makea maistuu ja jäätelöä kuluu useita litroja viikossa. Paino nousee ja paha olo lisääntyy. Käytän aikaa typerään pasianssien pelaamiseen taas jopa työaikana. Väsymyskin alkaa palata ja otan nokosia etäpäivinäni.

Siksi alan siis vaivata Sinua, Rakas Päiväkirjani. Kommentoin sinulle syömistäni, liikuntaani, terveyttäni ja mielialaani. Näin voimme yhdessä pitää silmällä minua ja tekemisiäni sekä myös ajatuksiani. Puran siis myös muita ajatuksiani, jotka muuten täyttävät pääkoppani sinkoilemalla päämäärättömästi seinämästä toiseen.

Terveiset Baijerista!