Rakas Päiväkirjani,

Olet varmaan kohtuuttoman ylpeä minusta juuri nyt. Kävin lenkillä toisena päivänä peräkkäin ja nautin edelleen. Olenhan minäkin todella otettu Sinun taidoistasi terapeuttina. Hyviä päiviä tuntuu tulevan putkeen. Mikähän nyt on vikana, höh.

Aamu oli taas erittäin hidas ja raukea. Nukuin paremmin kuin edellisenä yönä, mutta vieläkin heräilin aika usein. Kun aamulla ei ollut kokouksia, otin aamutoimet ja aamiaisen nautinnollisen rauhallisesti. Silti ehdin konttorille ihan tolkullisesti ennen kymmentä. Satuin vielä samaan junaan pomon kollegan kanssa, hehehe.' Päivä meni jokseenkin hutina, mutta sain sentään jotakin tehtyä. Hiukan turhan paljon ihmettelyä ja haahuilua, mutta ei sentään pelailua. Parasta oli, että kävin sopimassa seuraavan projektin käyntiinpolkaisupalaverin siltä varalta, että nykyisestä ei irtoa jatkohommia. Aina pitää olla jotain askaretta takataskussa. 

Ilta olikin sitten loistava. Olen asunut tässä erinomaisessa perhehotellissa vuosien varrella monta kertaa. Minut tunnetaan täällä hyvin ja palvelu on kympin arvoista. Sen vuoksi keskikaupungin ketjuhotellit eivät houkuttele minua lainkaan. Kasvoton ja kylmä tehokkuus häviää aina ystävälliselle huomioimiselle. Kuulin joku aika sitten kollegalta, että tässä hotellissa on myös sauna. En ole koskaan testannut sitä, joten nyt päätin korjata mokoman epäkohdan, saunafriikki kun väitän olevani. Muistin kysyä respasta, miten homma toimii, ja he lupasivat laittaa saunan lämpiämään lenkkini ajaksi.

Eilisen innoittamama päätin kokeilla, jaksanko hölkötellä vähän pitempään yhtä kyytiä. Kävelylämmittelyn jälkeen nousin hölkälle uteliaana ja epävarmana. Aivan kuin aina ennenkin ensimmäinen kilometri tuntui raskaalta ja nihkeältä. Tuttuun tapaan sen jälkeen vanha diisseli alkoi lämmetä. Eihän töpsyttely vielä varsinaisesti helpolta ja menevältä tuntunut, mutta nautinnolliselta kuitenkin. Yllätyksekseni en tuntenut mitään kremppoja, kramppeja tai kipuja mistään eivätkä hengitys ja sykekään heitelleet punaiselle. Yhtä punaisissa valoissa, siis liikennesellaisissa, pysähtymistä lukuunottamatta lönksyttelin puoli tuntia putkeen n. 7 minuutin vauhtia. Loppukävelyn aikana ihmettelin syvästi tätä The Saavutusta ja vakuutuin juoksuhulluuteni kestävyydestä pitkän epäilyjakson jälkeen.

Viisi vuotta sitten löysin juoksemisen uudestaan. Futisaikoinani juoksin aika paljon ja toisinaan kovaakin, mutta siitä oli jo 20 vuotta aikaa. 2007 ja 2008 keräsin jo kohtuullisesti 500 - 600 kilometriä vuodessa. Paino putosi ja pysyi alhaalla. 2009 ja 2010 yritinkin oikein harjoitella juoksemista tavoitteena maratonin läpikönyäminen. Parhaimmillaan pääsin jo 2 tunnin lenkkeihin asti, mutta vanhan elimistö ei sittenkään kestänyt tarvittavaa harjoittelumäärää. Luin kyllä ohjeita ja kokemuksia kirjoista ja netistä, mutta varovainenkin harjoittelun lisääminen vei toistuvasti sairastuvalle yleensä flunssakierteen kourissa. Taustalla oli varmaankin myös silloin aikaisempaa pahemmin iskenyt masennusjakso, joka sekin oirehti flunssina ja kuumeiluna. Unelma maratonista pitikin haudata. Liikunta on siitä lähtien ollut pahasti jaksoittaista. Välillä saan treenattua esimerkiksi kuntosalilla säännöllisestikin, mutta sitten taas iskee flunssakierre, kunto romahtaa ja paino nousee. Liikapaino on hillinnyt juoksuhaluja ja oikeastaan estänyt kunnolla harjoittelun. Mutta hyvistä yrityksistä huolimatta, en ole saanut kiloja pysyvästi pois. Nollakuntoon en ole romahtanut, kun kesäisin reippailen golfpalloja etsimässä ympäri metsiä. Syyskuuhun kuuluu parin viikon ruskaretki Lappiin, ja siellä vaeltelen leppoisasti sinne tänne. Juoksuinnostus pulpahtelee vielä usein esiin niin kuin nytkin. Taas pohdin, josko pystyisin harjoittelemaan sen verran säännöllisesti, että juokseminen muuttuisi pitkästä aikaa koukuttavaksi. Saapa nähdä.

Sitten saunaan, joka oli siis lämmitetty minua varten! Yllätyin aika lailla, kun siellä olikin jo joku toinen ja vielä nainen. Niinpä, eihän täällä kai kannata kahta saunaa pitää vieraita varten, kun huoneitakin on vain n. 41 (minun erikois"huoneistoni" numero). Noh, ei siellä toki ilkosillaan tepasteltu, vaan pyyhkeen sisällä säädyllisesti. Saunassa oli reilut 80 astetta lämmintä, mutta aivan kuivaa, koska kiuasta ei näkynyt missään. Löylyä ei siis heitetty, mutta hiki tuli saman tien. Tosin minä hikoilen jo pelkästä liikunnan ajattelemisesta ja työnteon funtsimisesta tulee tuskanhiki. Siinä sitten istuskeltiin lauteilla ventovieraan ja ihan viehkeän naisen kanssa ja juteltiin työreissuista jne. Ensin tulleena hän lähti ensin pois, minkä jälkeen pääsin tekemään loppuvenyttelyni. Minun venyttelyohjelmassani ei tosin kovin paljon aikaa huku, mutta venyttelenpä kuitenkin. Lenkin jälkeinen sauna tuotti normaaliin tapaansa aika euforisen olon. Sen vallassa tätäkin kirjoittelin. Vielä puoli tuntia Tolkienia ja sitten pää tyynyyn ja kurkkulaulanta kunniaan.

Huomenillalla kotiin!