Rakas Päiväkirjani,

En ole unohtanut Sinua eikä se enää onnistuisikaan. Kotona on vaan hieman vaikeampaa löytää omaa aikaa kirjoittelua varten kuin hotellihuoneessa riutuessa. Mielessäni olen aika usein kirjoittanut Sinulle, joten yhteytemme toimii edelleen niinkin. Baijerin reissu päättyi siis tältä erää torstai-iltana, vaikka kotona olinkin vasta puoliyön jälkeen eli perjantain puolella. Märkä lumisade alkoi jo Baijerissa, mutta Seutulassa olikin ihan oikea talvi, hienoa. Vuodenaikojen vaihtelut tuovat vaihtelua elämään ja rytmittävät vuoden sopivasti. Luonnossa on omat hienot erityispiirteensä jokaisena vuodenaikana. Hienoa, että viime vuosina olemme täällä etelässäkin voineet nauttia lumesta ja oikeasta talvesta. Puhdas lumi ja lenkkareiden alla narskuva pakkanen tuovat jostain syystä mieleen kuvia lapsuuden parhaista ajoista. Takkatulen loimotus tuntuu vieläkin paremmalta, kun ensin on ollut ulkona hommissa tai lenkillä.

Perjantai oli varsin tavallinen työpäivä konttorilla kohokohtanaan jokaiseen perjantaiaamuun kuuluvat pullakahvit osastolla. Nämä epäviralliset kokoontumiset ovat oikeastaan tärkeämpiä kuin kokoukset. Minä uskon, että työnteko sujuu paljon paremmin tuttujen ihmisten muodostamissa ryhmissä kuin vieraina pysyttelevien muka asiaihmisten kanssa. Olen havainnut, että kulttuurien väliset erot näkyvät aika selvästi työpaikkojen henkilösuhteisiin suhtautumisessa. Omissa kokemuksissani ääripäinä ovat etelä-Amerikkalaiset ja saksalaiset. Latinojen kanssa on melkein pakko kertoa heti itsestään ja perheestään sekä kysellä vastaavia asioita työkaverin elämästä. Lisäksi nämä asiat pitää muistaa seuraavalla kerralla ja päivittää kuulumiset. Vasta tämän jälkeen on syntynyt luottamuksellinen suhde, jonka avulla työnteko sujuu. Useimpien saksalaisten kanssa kestää yleensä aika kauan ennen kuin he vapautuvat kertomaan henkilökohtaisia asioitaan. Heille työsuhteet ovat lähtökohtaisesti erittäin asiakeskeisiä ja muiden aisioiden käsittely tuntuu heistä usein epämukavalta. Tämä on toki rankkaa yleistystä, mutta useammat havaintoni ovat tukeneet näitä linjoja.

Viikonloppu on ollut aika mukava. Aamuisin on nukuttanut aika pitkään. Viikonloppuaamut ovat parhaimmillaan silloin, kun ei ole kiire mihinkään, vaan voi nousta ylös vasta, kun oikeasti tuntuu siltä. Aamutoimiin menee sitten ehkä parikin tuntiakahvia kitatessa ja digihesaria selaillessa. Lopetimme kuukausi sitten paperihesarin ja siirryimme kokonaan digiversioon. Vaimossa ja minussa asuu kummassakin pieni viherpiipertäjä, joka on minussa vähän isompi ja enemmän pinnalla. Paikallislehden lopetimme jo useampi vuosi sitten, aivan muista syistä tosin, ja nyt siis hesarin. Jätepaperin määrää kasvattavat enää ilmaisjakelulehdet ja mainokset, joten kohta varmaan palautamme mainoskieltolapun postilaatikkoon. Markkinointia opiskeleva tyttäremme valitteli, hyväntahtoisesti tosin, mainoskielteisyyttäni, mikä lopullisesti ratkaisi hesarin paperiversion kohtalon talossamme. Uskon kyllä, että mainosalalla tulee riittämään töitä hänellekin, jos hän ei mitään parempaa keksi aikanaan.

Lauantaipäivä menikin sitten raukeana lepäillessä ja pikkuasioita toimittaessa. Hiihtokisoja piti myös katsella ja ihmetellä suomalaisten vaisuutta ja norjalaisten ylivoimaa. Mutta eipä moisesta enää välitä kamalasti mäkättää. Huippu- ja penkkiurheilulla ei enää ole elämässäni sellaista sijaa kuin nuorena. Kaikki ovat nykyään ammattiurheilijoita eli showtaiteilijoita, joiden menestys tai menestymättömyys ei varsinaisesti kiinnosta, enää, kovin paljoa. Meidän normaali-ihmisten kannalta olisi tärkeää, että julkinen rahoitus ohjattaisiin kokonaan tukemaan suurten joukkojen terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa. Ammattiurheilu saa rahansa muista lähteistä.

Illalla sain repäistyä itseni ylös nojatuolista ulkoilemaan. Kymmenen asteen pakkassäässä oli hienoa vetää vajaan tunnin sauvakävelylenkki. Seudullamme on hyvät olosuhteet lenkkeilyyn, sillä hyvin ylläpidettyjä ja valaistuja pyöräteitä riittää joka puolella ja niitä yhdistelemällä voi muodostaa vaihtelevia ja eri pituisia lenkkejä ilman kyllästymisen vaaraa. Sauvakävely on tällä hetkellä erittäin sopiva liikuntamuoto minulle. Liikapaino estää pitemmät juoksulenkit, koska pitää varoa loukkaantumisia ja kipeytymiä. Sykekin nousee juostessa nyt sen verran korkealle, että pidemmillä lenkeillä on pakko edetä muuten. Sauvakävelyllä saan syketason pysymään sopivana ja pystyn venyttämään suorituksen jo näin uudelleen aloitellessa toiselle tunnille. Jossain vaiheessa painon pitäisi alkaa laskea, jos syöminen pysyy edes jokseenkin tolkullisena. Lenkin jälkeen siirryin nautiskelemaan omaan tuttuun saunaan. Siellä saa olla rauhassa, sillä vaimo ja aikuinen poika eivät enää paljon häiritse saunahullun riittejä, vaikka kävivätkin kylpömässä. Sauna päälle pari prossatonta tummaa Nikolaita, jotka ovat kyllä todella hyviä. Loppuivat kuitenkin kesken, joten jatkoin vaimon Kukoilla, mutta vasta luvan kysyttyäni, toki.Edellinen Bond (Quantum ...) pyöri telkkarissa, joten sitä katsellessa saikin unen sopivasti silmään.

Sunnuntai meni samaan tyyliin paitsi, että raahasin iltapäivällä itseni ulos työmaalleni. Pihasta kaadettiin pari kuukautta sitten kaksi vanhaa koivua ja niiden pöllit ja oksat odottavat takkapuiksi pilkkomista pressujen alla. Ensin pitää saada puukatos valmiiksi eli sen väsääminen on tämän hetken kotiprojektini. Peukalot keskellä kämmentä ja innostuksen paloa odotellessa tuollaiseenkin pikkuhankkeeseen palaa uskomattoman kauan aikaa - ja vaimon päreitä. Tänään sain katon valmiiksi ja suuren osan seinälaudoitustakin. Jo alun perin vaatimatonta vauhtia hidasti pakkasesta kärsivien sormien vaatimat lämmittelytauot. Mutta saattaa olla, että itsenäisyyspäivänä saan nk. ensimmäisen vaiheen valmiiksi, ja pääsen viikonloppuna jo jumppaamaan kirveen kanssa. Tänä talvena kuntosalini sijaitsee talon päädyssä eikä maksa mitään. Illalla tein vaikean valinnan TV:n tanssifinaalin ja lenkin välillä. Viikon lenkkeilyt ovat menneet niin nautinnollisesti, että huomasin kroppani haluavan taas ulkoilemaan, vaikka pakkasta olikin jo 14 astetta. Onneksi niin, sillä lenkki ja sauna tuottivat taas euforisen olotilan, mikä purkautuu tännekin. Nyt kuitenkin nukkumaan ja uuden viikon kimppuun.

Kotona on kivaa!